Sunnuntai on treenipäivä!

Vuorotyössä on se hyvä puoli, että pyhiä lukuunottamatta, paras vuoro on sunnuntai-ilta. Se myös tarkoittaa sitä, ettei juuri se vuoro osu kohdalle kovin usein, mikä taas meinaa sitä, että sunnuntai-illat jää vapaiksi koiraharrastuksiin! Kesäkaudella meillä on ollut klo 17-18 Kasperin pentukoulu, jonka jälkeen klo 18-19 Oliverin rally-tokotreenit. Oliver osaa hienosti odottaa omaa vuoroaan ja Kasper onkin väsähtänyt pentukoulun jäljiltä, että yleensä vain nukkuu kevythäkissään. 

Pentukoulu on ollut Kasperille todella hyvä. Vaikka treenataan kotonakin, on silti ryhmässä treenaaminen aivan eri asia. Kasperille, joka haluaisi aina mennä tervehtimään kaikkia, tekee todella hyvää kokea myös tilanteita missä tervehtiminen ei ole ensimmäisenä listassa. Nyt kun talvikausi vaihtuu, siirrytään Kasperin kanssa perustokon puolelle. Kuin vanhingossa, on Kasper näyttänyt potentiaaliaan tokon puolelle. Viime treeneissä se jo haki kapulaa, etevä pentu!

Oliverin kanssa ollaan tutustuttu rallyn avoimiin kyltteihin. Tuntuu pelottavalta, että pian siellä pitäisi kisata, mutta viime treeneistä jäi kyllä niin hyvä fiilis, ettei enää pelota yhtään niin paljon! Oliverilla oli niin hyvä into päällä tehdä, että radan pätkät menivät niin hienosti! Nyt kuitenkin mennään Seinäjoelle 13.9 alokkaaseen, ja joskos se luokkanousu sieltä tulisi... Ainakin tämän koepaikan eteen on tehty töitä!

Oliverin kanssa siirrymme talvikaudeksi kisaavien rallytokoon. Mitään meille sopivaa tokoryhmää ei talvikaudelle tullut, mutta jos kursseja järjestetään niin niille sitten mennään. Nyt kuitenkin panostetaan tähän rallypuoleen. Lisäksi talvikaudella pidän yhdessä Katjan kanssa Killalla 13x Aktivointikurssin. Kivaa päästä kouluttamaan jotain tämmöistä "ei niin vakavaa" vaihteeksi :)

Rally-tokokoe Sievi

Kun erkkarista oli selvitty ja hieman saatu unta palloon, olikin sunnuntaina vuorossa Sievin rally-tokokoe, joka oli toinen virallinen koe meille Oliverin kanssa. Onneksi luokkajärjestys oli käänteinen, ettei tarvinnut aivan aamusta lähteä liikkeelle. Paikalla oltiin jo ensimmäisen alokasryhmän rataantutustumisessa. Kisasimme Oliverin kanssa vasta toisessa ryhmässä.

Jo heti ilmoittautumisessa sydän hyppäsi kurkkuun. Iskin pöytää kisakirjan... sen vanhan kisakirjan siltä ajalta kun rally ei vielä ollut virallinen laji.. Olin vahingossa ottanut se mukaan oikean kisakirjan sijasta. Onneksi ei tarvinnut sentään lähteä ajamaan takaisin Kokkolaan kirjaa hakemaan, vaan sain ostaa uuden kirjan ja seuraavassa kisassa yhdistää nämä kaksi kirjaa yhdeksi. Ja tästäkin taas opimme...

Ilmoittautumisen jälkeen piti tietysti heti ensimmäisiksi käydä katsomassa ratapiirros. Rata vaikutti helpolta, ainostastaa 'koira eteen, 1 2 3 askelta peruuttaen' oli semmoinen tehtävä, joka pisti hieman jännittämään. Siinä kun Oliverilla on tapana hivuttautua perusasentoon. Oliver oli todella levoton kisapaikalla, minkä takia oli hyvä, että tulimme ajoissa paikalle. Olilla kestää aikansa ennenkuin se rauhoittuu uusissa paikoissa ja malttaa keskittyä. Itse kehä oli rakennettu jääkiekkokaukaloon, jossa treenaamisesta meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta.

Samalla kun Oliver rauhoittui, minä jännitin ihan hurjasti tuttujen suorituksia. Niiden katsominen oli melkein pahempaa kuin itse kehässä oleminen! Aikaa kului ja pian sain myös minä mennä tutustumaan rataan ja alkaa odottamaan vuoroamme. Tässä vaiheessa Oliver tarjosi todella kivasti kontaktia ja sillä oli tekemisen meninki päällä. Sitten oli meidän vuoromme ja astuimme kehään ja lähdimme liikkeelle. Kontakti katosi ties minne ja Oliver oli selvästi ihmeissään valkoisesta kaukalosta. Se teki kaikki tehtävät, mutta tooodella hitaasti. Se tuumaili välillä ja mietti. Sitten tuli peruutuksen aika ja se oikein syttyi ja kontaktia tuli vaikka kuinka paljon! Loppu rata meni paremmin, mutta ei todellakaan ollut sitä meidän parasta suorittamista. 

Arvostelulomakkeen käteen saatuani hieman yllättyin. Kaikesta siitä haahuilusta huolimatta saimme tästä toisesta rally-tokokokeestamme 95 pistettä! Kaikki viisi menetettyä pistettä olivat yhden pisteen virheitä (3 x epätarkasti suoritettu tehtävä, koira pois asennosta enemmän kuin 0,5m, puutteellinen yhteistyö) ja kaikki nämä kyllä allekirjoitan. Tuomarin kommentissa lukikin "Ajoittain kontakti hukassa, osaava koirakko". Vaikka Oliver oli muissa maailmoissa, se silti suoritti jokaisen tehtävän. 

Näin ollen olemme yhden hyväksytyn tuloksen päässä RKT1:sestä! Seuraavaksi suuntaamme Seinäjolle tuplakisoihin. Nähtäväksi jää tuleeko se luokkanousu sieltä. 

Kasperin ensimmäinen näyttely - Shelttierkkari

Pitkä päivä alkoi jo klo 4.00, kun pakkasimme pienen seurueemme Oonan ja Katjan kanssa autoon ja lähdimme kohti Tamperetta, shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttelyä. Kasper, joka tänään täyttää 6kk, pääsi pikkupentuluokkaan 5-7kk. Oliver jäi keräämään kotiin voimia sunnuntaista rally-tokokoetta varten. Kasper nukkui koko menomatkan. Olihan mun kannettava se ulos neljältä, kun toinen olisi vaan niin halunnut vielä nukkua.. 

Näyttelypaikalla, Kaupin vinttikoiraradalla, olimme jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Siinä ehti hyvin moikata tuttuja ja kerätä itsensä kehää varten. Näyttelypaikan nurmi oli pitkää, vain pentujen kehän kohdalta sitä oli lyhennetty enemmän. Voin sanoa, että ihan pikkuisen jännitti kehään meneminen! Edellisestä mätsäristäkin oli ollut jo tovi, enkä vielä koskaan ollut päässyt pentukehässä pyörähtämään.

Pieniä urospentuja oli yhteensä seitsemän kappaletta. Seisotus muiden kanssa meni hyvin, liikkeissä Kasper hieman pomppi. Yksilöarvostelussa pöydällä poika pönötti kuin vanha tekijä! Se ei hievanhtanuktaan koko aikana. Tuomariltakin se sai kehuja juurikin pöydällä. Liikkeissä Kasper otti kontaktia ja hyppi hieman. Tuomarilta saatiiin vinkkejä ja nyt täytyykin alkaa treenaamaan kontakti näyttelyravista pois. Se kun lyhentää askelpituutta huomattavasti. Loppuseisotuksen aikana ampiainen lennähti Kasperin pepun päälle. Ajattelin, että "nyt saat luvan kyllä lentää siitä tiehesi!"--- ja niinhän se lennähtikin, suoraan mun kaulalle... Silloin toivoin todella, että arvostelu olisi pian valmis. Kuuluin "kiitos!" ja me ampaisimme kirjaimellisesti pois kehästä.

 

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

Kilpailuluokassa tuomari vielä juoksutti koirakoita ryhmänä, jonka jälkeen alkoi valita koiria toiselle puolelle kehään. Yksi toisensa perään pentuja siirtyi toiselle puolelle. Ajatukset ehtivät kulkea valonopeudella kun tuomari lopulta pyysi meidätkin toiselle puolelle ja ilmoitti meidän olevan PEK2 KP:lla! Olin niin iloinen, että hihkuin! Upea pikkumies ♥ 

"6kk lupaava koko ja mittasuhteet, selvä sukupuolileima, puhdas pään kiila, kookkaat korvat, syvä kallo, otsapenger voisi olla merkitympi, kaula voisi olla pidempi, saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä, lyhyt lantio, sopiva luusto, lupaava väri, reipas esiintyminen, etuaskel nousee korkeaksi, lupaava kokonaisuus."

Kehän jälkeen oli mukava nähdä tuttuja ja uusia tutttavuuksia. Ilmapiiri oli rento ja ystävällinen. Pakko sanoa, että en ole koskaan aijemmin ollut näin mukavassa näyttelyssä! Erityisen kiva oli nähdä Kasperin kasvattajaa Heidiä, sekä Kasperin siskoa Kiaraa (C. Don't Judge Me). Kasper oli niiiiin onnellinen kun oli niin monta leikkikaveria ja se alko jo käydä ylikierroksilla siitä kaikesta kivasta. Se tunki kaikkien syliin ja pyöri maassa selällään leikkiä haastaen. Noh, se pikkuherralle suotakoon kun niin hienosti esiintyi! Kotimatkalla pieni näytelmämies nukkui kevythäkissään juuri sen verran, että kotiin päästyämme klo 18 se jaksoi taas vinguttaa possua Oliverin iloiksi.

Sunnuntaina menemme laittamaan uusia oppeja käyntäntöön mätsäriin ja suunnitelmissa olisi pari pentukehää vielä tälle vuodelle. Hurjat kiitokset Oonalle ja Katjalle matkaseurasta! Tällä porukalla täytyy päästä uudestaankin reissuun!

Kiara, Heidi ja Kasper ^^

Takatassuja etsimässä

Saimme pentukoulussa vinkkinä Biltemasta löytyvän halvan tasapainotyynyn, jolla voi treenata mm. koiran tasapainoa. Tämä "köyhän miehen dobotyyny" on hyvä varsinkin Kasperille, jonka kanssa en vielä ole viittynyt dobopallolla tehdä. 

Kauaa ei kestänyt ennen kuin Oliver pyöri vinhaa vauhtia pallon päällä ympyrää etutassuilla. Sen se on oppinut jo kauan sitten ja siitä on ollut todella paljon apua takapään käytössä. Takatassujen asetteleminen ei ollutkaan niin helppoa, kuten Kasper tässä alemmassa videossa näyttää. Vaikka onnistumisia saatiin, oli kovin usein toinen jalka "hukassa". Hankalaa oli myös naksuttaa kaikista onnistumisista, kun ei kunnolla ehtinyt nähdä. Pitää värvätä Jesse tähän naksuttelu avuksi. Tätä treeniä meinataan jatkaa ja ehkä pian ne takatassuset löytävät takaisin kotiin! Päivittelen edistymistä videoiden muodossa :)

Hampaat ja nenä

Kasper on pudottanyt kaikki hampaansa. Viimeisenä kiinni oli vasen yläkulmuri, jonka vuoksi vedettiin monet vetoleikit kunnes lopulta se lensi isossa kaaressa lattialle ja mamma sai yhden kulmurin talteen. Oliverin hampaita ei tullut silloin aikoinaan kerätty, mikä on nyt jälkeenpäin harmittanut. Nyt kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet, luulisi ettei niitä enään niin hurjasti kutittaisikaan. Silti löysin Vieterin eilen järsimässä Lacosteani... 

Hurja kahdeksan päivän lomani loppui eilen ja vaikka lämpöä on riittänyt, olemme sitä uhmanneet ja olleet paljon ulkona. Koirat ovat päässeet nauttimaan vedestä, varjosta ja koiramehujäistä. Kotona on ollut verhot säpissä ja tuuletin päällä koko päivän.

Sunnuntaina kun olimme rallytreeneissä ja teimme Oliverin kanssa eteentuloja, huomasin sen nenän punoittavan. Sieraimen alaosa oli punainen ja ärtyneen näköinen molemmilta puolilta nenää, toiselta hieman enemmän kuin toiselta. Ensimmäinen ajatus oli aivan järjetön, "ei voi olla totta muuttaako se nenänsä pinkin väriseksi, mihin musta pigmentti on kadonnut?!". Seuraavaksi lähti konsultointipyyntö luotto eläintenhoitajallemme Tiitulle, jonka jälkeen tulimme siihen tulokseen, että nenä on luultavasti palanut koska mitään hiivaankaan viittaavaa ei ollut näkyvissä. Tiitu oli näyttänyt kuvaa seuraavana päivänä töissä eläinlääkärille, joka oli ihmetellyt asiaa, mutta päätynyt myös auringon polttamaan.

Olen nyt rasvannut nenää Bepantenilla pari kertaa päiväss ja Oliver on nuollut sen heti pois. Plus-miinus-nolla. Jo seuraavana päivänä väri ei ollut enään niin punainen ja tänään palaneiden kohtien päällä kuoriutuu iho. Nyt kun iho on kerran päässyt palamaan, on hyvin todennäköistä, että se tapahtuu toisenkin kerran. Joudumme siis hommaamaan Oliverin nenälle hellehatun.. :D

Kuinka te olette suojautuneet auringolta ja viilentäneet koirianne?