Hyvää ja Rauhaisaa Joulua....

... kaikille blogimme lukijoille!

Kuulumiset kotoa ja treenikentiltä

On aika rikkoa liian pitkään kestänyt blogihiljaisuus ja kertoa mitä meidän laumalle kuuluu. Syy hiljaisuuteen on ollut emännän sairastelu, mutta onneksi ympärillä on niin ihania pieniä ja yksi isompikin mies hoitamassa, joten nyt alan olemaan jo kunnossa! Tässä kaiken keskellä olen myös suorittanut rally-tokon koetoimitsijakurssin ja vetämämme Aktivointikurssin viimeinen kerta onkin jo huomenna. Nyt on tullut myös uudella tavalla opittua kuuntelemaan itseään ja omaa jaksamistaan. Kyllä se terveys on kuitenkin vaan kaiken aa ja oo.

Oliverin kanssa päästiin melkein kahden viikon treenitauon jälkeen rallytreeneihin ja herra oli niin intoa ja motivaatiota täynnä! Ollaan treenattu voittajaluokan käännöksiä ja Oliver tykkää niin paljon. Nyt on löytynyt se kauan kadoksissa ollut into rallyyn takaisin! Kokeita en ole kuitenkaan vielä katsonut ensi vuodelle. On paljon mukavampi nauttia motivaatiota täynnä olevista treeneistä kun ei tarvitse jännittää koetta. 

Kasperista on kasvanut iso pikkumies! Ikää on plakkarissa pian 10kk ja pikkuherra on alkanut tälläviikolla nostamaan kinttuaan lenkeillä. Säkää mittasin 38cm ja painoa 7kg. Karvaa on jo tässä iässä vaikka muille jakaa. Ilmoitin Kasperin ekaan junnuluokkaan Kajaanin Tamminäyttelyyn. Lauantaina kävimme treenaamassa kehäkäytöstä Kannuksen mätsärissä, josta tuloksena SIN2 sekä todella hieno esiintyminen! Edistymistä on siis havaittavissa.

Eilen ilmoitin Kasperin alo/avotokokurssille, joka alkaa ensi vuoden puolella, toivottavasti päästään mukaan. Perustokossa on mennyt kivasti alkutalvi ja ollaan opittu paljon. Nyt kuitenkin toivon, että tuon tokokurssin myötä oppisimme lisää uutta ja mistä sitä tietää jos joskus kokeisiinkin asti päästäisiin. Kasperin kanssa on niin kiva harrastaan kun se niin aidosti ilahtuu tekemisistä ja palkkaantuisi jo pelkästä kehumisesta. Lisäksi odotamme kovasti kevättä, jolloin näillä näkymin pääsemme Kasperin kanssa aloittamaan agilityn alkeiskurssin :)

Joulun aika menee tänävuonna töiden merkeissä. Pojat ovat nauttineet niille ostamastani Hau Haun joulukalenterista, josta on kivasti tullut jokaisesta luukusta molemmille omat namipalat. Joulukortti kuvaukset on myös pidetty ja kortit lähetetty sukulaisille. Joulu saa meidän puolestamme alkaa tulemaan :)

Jyväskylä KV - viimeinen pentukehä

Sunnuntaina oli vuorossa Jyväskylän KV näyttely ja samalla Kasperin viimeinen esiintyminen pentukehissä. Pennuille oli tullut tuomarin vaihdos australialaisesta israelilaiseen Sirik Zafraniin. Kolmen tunnin ajomatka oli ihan maksimi kahdelle innokkaalle ihmislapselle kun taas itse päätähti nukkui koko matkan ketarat ojossa kopassaan.

Paikalla olimme hyvissä ajoin ja ehdin hieman harjoitella ravia kehässä, mikä oli todella hyvä juttu. Aluksi Kasper veti taas hippaleikkiä, mutta pienen kokeilemisen jälkeen sain sen keskittymään itse asiaan. Hieman ennen kehää Kasper esitti jo tylsisitymisen merkkejä vinkuen ja välillä haukkuen. Kehään mennessä se hieman otti häiriötä muista koirista, mutta ei läheskään niin paljon kuin Seinäjoella!

(c) Heidi R

(c) Heidi R

(c) Heidi R

(c) Katja

(c) Katja

Yksilöarvostelu oli ohi hetkessä ja se näkyin myös arvostelun lyhyydessä. Tuomari katsoi pöydällä hampaat, pyysi tekemään edestakaisin ja seisotti vain hetkisen. Pöydällä Kasper oli todella hienosti, liikkeissä se otti kontaktia jolloin etutassut nousivat. Seisotus meni todella hyvin! Sijoituskehässä tehtiin yksi ympyrä yhdessä, jonka jälkeen tuomari oli valmis. Hän sijoitti meidät urospentujen PEK2:siksi KP:n kera! Olin niin innoissani, että unohdin kokonaan, että arvostelukin oli vielä saamatta.

"Hyvä koko, kiva pää ja ilme, hyvä ylälinja, kiva turkki, meinaa tanssia liikkeessä ja ristiin takaa, lupaava"

Kehän jälkeen pystyi viimein rauhoittua katsomaan muiden suorituksia ja tapaamaan tuttuja. Kasper pääsi näkemään myös kasvattajaansa Heidiä! Tulihan sitä vähän herkkujakin ostettua koirille ennen kotiinlähtöä. Kotimatkalla kopassaan tuhisi tyytyväinen pikkumies. Kiitos jälleen Katjalle matkaseurasta sekä tuesta näyttelypaikalla :)

Nenäpäivä

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemme! ^^

Aivot narikkaan

Pojat kaipaavat päästä ulos leikkimään. Niiden leikki on vaan niin typerää.. Molemmat mölyävät toisilleen samalla kun Kasper pyörii Oliverin ympärillä ja Oliver yrittää saada Kasperia kiinni ja napata siitä palan.. Tältä se ainakin näyttää.
Olikin kiva kun "serkkutyttö" Armi tuli mökille ja varsinkin Kasper sai juoksuttaa tyttöä ympäri tonttia. Enää ei painimisesta tullut mitään kokoeron vuoksi, mutta onneksi juokseminen on niin kivaa! Oliver yritti pysyä taka-alalla kakaroiden leikeistä, mutta sai valitettavasti osumaa ja päätti mennä kerjäämään rapsutuksia.  Kakaroiden ralli jatkui pitkään iltaan, kunnes se oli lopetettava kun kumpaakaan koiraa ei enää pimeydestä nähnyt.

Mitä minulle kuuluu?

Harvemmin tulee kerrottua omia kuulumisia täällä blogissa muuta kuin sivuilauseilla. Nyt päätin kuitenkin antaa päätähtien hetken levätä ja kertoa mitä kaikkea olen ehtinyt lähiaikoina tekemään työssäkäymisen ohella. 

Lokakuun alussa treeneissä vaihtui talvikausi ja samalla siirryttiin hallin suojaan. Näin alkoi myös minun ja Katjan vetämä 13x Aktivointikurssi. Kurssia markkinoitiin seuraavanlaisin sanoin; "Rentoa ja hauskaa yhdessä tekemistä koiran kanssa! Kurssilla harjoitellaan mm. erilaisten temppujen tekemistä, mitkä parantavat keskittymistä, kropan hallintaa ja yhteistyötä." Nyt on kurssia takana kolme kertaa ja olemme pääseet näkemään paljon iloa, onnistumisia ja erittäin fiksuja koiria! On lämmittänyt nähdä ja kuulla miten ohjaajat hämmästyvät koiristaan yhä uudestaan ja uudestaa, ja miten yhdessätekeminen on mukavaa. Kouluttamalla ja ohjaamalla oppii myös itsekkin todella paljon! 

Oppia on tullut haettua myös kurssien muodossa, kun viime keskiviikkoiltana istuin  Kaustisella Koetoimitsija 1 kurssilla. Tarkoitus on marraskuun lopulla käydä seuran järjestämä Rally-tokon koetoimitsijakurssi, ja päästä järjestämään rallykisoja Killalla. Olisi myös kiva käydä tokon koetoimitsija, jos semmoinen johonkin hyvään rakoon järjestetään. Nyt kuitenkin odotan innolla rallytokon koetoimitsijaa!

Ompa tässä ehditty myös olla tokokokeen puolella, tälläkertaa ihan vain töissä, mikä oli sekin kivaa vaihtelua. Kanttiinista pystyi hyvin seuraamaan koirakoiden suorituksia ja toimia kuvaajana. Pitkän päivän päätteeksi pääsin myös sihteröimään EVL koirakoita, mikä oli aivan uusi ja mielenkiintoinen juttu! 

Parasta kuitenkin näissä kaikissa koiramenoissa ja harrastuksissa on samanhenkinen seura. Se tekee tästä kaikesta niin paljon mahtavampaa, vaikka ei koirissa itsessäkään mitään vikaa ole! ;)

Tokokokeen palkintopöytä

Syksyinen aamulenkki kuvin

Seinäjoki kr - Kasperin pentukehä

Aamulla silmät ristissä lähdimme Katjan ja Kasperin kanssa kohti Seinojokea. Edelliseen iltaan oli jäänyt kaikki valmistautuminen ja pikkumies olikin siitä jo vielä niin uupunut, että nukkui koko menomatkan. Perillä olimme jo kahdeksan aikaan, kun näyttelypaikka oli vielä varsin hiljainen. Pentujen kehän oli määrä alkaa jo heti yhdeksän aikaan ja tuomari pentujen osalta oli vaihtunut Ger Nordahl Pederseniin Alakomaista. Rauhassa sain laitella itseni ja Kasperin valmiiksi. Se otti rauhassa makaillen ja ehtihän se käydä tervehtimässä muuan ohikulkevaa miestä, joka hetkeä myöhemmin paljastui meidän tuomariksemme. 

Kasper oli todella rauhallisella mielellä, kunnes menimme kehään ja se olisi halunnut alkaa leikkimään kaikkien pentujen kanssa. Seisotukset menivät todella hyvin, eikä mun tarttenut olla enään kyykyssä. Ryhmäliikkeet olivat aivan pelkkää leikkiinhaastoa, enkä saanut pikkuherraa keskittymään olennaiseen. Yksilöarvostelussa pöydällä Kasper oli todella reippaasti pusuttaen tuomarin alkajaisiksi. Seisotukset menivät hyvin ja liikkeet ihan ok:sti. Äkkiähän tuo lopulta oli ohi. Sijoituskehässä rauhattomuus liikkeissä jatkui, mutta lopulta tuomari sijoitti meidät PEK4:ksi! Arvostelun käteeni saadessa en voinut olla muuta kuin superiloinen!  

"8 kk, hyvä koko ikäisekseen, hyvä ilme, hyvin asettuneet korvat, tummat silmät, kiva stoppi, hyvä luusto, vahva ylälinja, hyvin asettunut häntä, normaalisti kulmautunut, liikkuu hyvin, hyvä turkki ikäisekseen, vahva pigmentti, saksipurenta, avoin ja ystävällinen"

Iloisena tulee myös helposti tuhlattua rahaa... niin nytkin kun ostin Kasperille palkaksi vinkuvan tennispallon (joka oli aivan ykkösjuttu), metallisen noutokapulan ja Back-on-Track alustan kevythäkin pohjalle. Kyllä nyt poikien kelpaa taas. Kahden viikon päästä kohti Jyväskylää. Kiitos Katjalle seurasta ja kuvista!

Monenlaista menoa

Olemme yrittäneet nauttia syksystä vielä kun voi. Vapaapäivät on vietetty joko metsässä lenkillä tai erilaisissa koiratapahtumissa. Sinnehän ne vapaapäivät ovatkin menneet. 

Viimeisen tokokurssikerran kunniaksi yhdistimme kaikki tokoryhmät ja pidimme extempore möllitokot. Näin heti tilaisuuden tulleen ja aloin tyhjentää palkintokaappiamme. Liian monta pokallia on vuosien mittaan kertynyt ja nyt ne pääsisivät jälleen kiertoon. Tuli niin hyvä mieli, kun jokainen osallistuja sai pokallin ja muutamalle se olikin ensimmäinen laatuaan!!

Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla Oliverin kanssa avointaluokkaa. Ollaanhan sitä jo jonkun aikaa treenattukin, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun menisimme kaikki liikkeet kerralla läpi. Avoimen paikkis on aina mennyt paremmi kuin alokkaan, ja niin meni nytkin 10 arvoisesti. Ja ah, kuinka ihana olikin pelkkä yksi seuruupätkä, se meni aika kivasti ja Oliverin kiinnostus säilyi. Muutkin liikkeet menivät pieniä virheitä lukuunottamatta hyvin. Vaikka Oliver sanoi tylsistyneen mielipiteensä muutaman kerran, se silti jaksoi tehdä koko kokeen.

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen taluttimetta: 8

Maahanmeno seuraaminen yhteydessä: 8

Luoksetulo: 9,5

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8

Nuotaminen: 8

Kauko-ohjaus: 8

Estehyppy: 8

Kokonaisvaikutus: 9

Pistemäärä yht. 171,5 , 1.tulos

Kasperin kanssa kävimme pyörähtämässä Kannuksen mätsärissä 5.10. Erityisesti ravia on vielä harjoiteltava, mutta sen teki hankalaksi mätsäripaikan pitkä nurmi, joka sai pom-pom-pomppukepin taas hyppimään ilosta. Seisotukset menevät jo todella hyvin, eikä pöydälläkään ole ongelmaa. Tältä reissulta saimme PUN ei sijaa ja kehäkokemusta. Ensi viikon viikonloppuna Seinäjoki kr.

Kasperin mielipide kehän reunalta

12.10 lähdimme rally-tokokokeeseen Kannuksen Doggness halliin. Ensimmäinen avoimenluokan startti hieman jännitti. Osattiin kyllä kaikki avoimen kyltit, mutta ihan Doggnesilla emme olleen pitkään aikaan käyneet. Avoimen luokan radalta löytyikin melkein kaikki ne avoimet kyltit, oli hyppyä, houkutus ja pyörähdys. Todella kiva, mutta pitkä rata. 

Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja tärkeintä on tietää itsensä ja tuntea koiransa. Meidän ensimmäinen avorata päättyi keskeyttämiseen jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdössä en enää saanut Oliveriin mitään kontaktia... se vain tuijotti tuomaria ja kehäsihteerejä ja kun vihdoin sain sen vilkaisemaan minua ja pääsimme matkaan, meni nokka heti maahan ja suunta oli jonnekin ihan muualle kuin seuraavalle kyltille.. uusin ensimmäisen kyltin, mutta jo siinä vaiheessa tiesin, että parempi lopettaa nyt, ettei jo osatut kyltit mene pilalle tällä tyylillä. Lopetin suorituksemme kontaktiin, enkä olisi uskonut kuinka tyytyväinen olin päätökseeni. Ensikerralla paremmalla mielentilalla, tämä ei nyt ollut meidän päivä. Lisää kokeenomaista treeniä meille.

Shelttitetris

Kasper 7kk

Keskiviikkona pikku Vieteri täytti 7kk. Pennusta alkaa tulla nuorimies, joka mörköilee puunrungoille ja nauraville lapsille. Paljon hyvääkin on tapahtunut. Kahteen kuukauteen ei ole vahikoja sisälle tullut, joten voidaan varmaan jo todeta miekkosen olevan sisäsiisti. Nyt ollaankin alettu olla huomioimatta ainaista vinkumista ulos. Kasper tuntui vinkuvan jokaisesta pikku pissahädästä ulos ja nyt kun se on huomannut, ettei kokoajan rampata ulkona, se on tajunnut pidättämisen taidon. Koipea ei vielä nosteta, muutamaa yritystä lukuunottamatta.

 7kk mitat ovat seuraavat; säkää löytyy 36cm ja paino tällähetkellä on 6,5kg. Turkkia on todella paksusti, jonka takia ne alkavat näyttää Oliverin kanssa samankokoisilta, vaikka eroa on vielä pari senttiä.Vaikka järkeä kyllä tuntuu tulleen, niin on Kasper kyllä vieläkin semmoinen rämäpää. Ja mikä ihaninta, sen rohkeus ei ole hävinnyt mihinkään. Pennun uteliaisuus on muuttunut reippaudeksi, jolla Kasper edelleen hämmästyttää ihmisiä. "Onko tämä varmasti sheltti, kun se ei ole yhtään arka tai pidättäytyvä?" 

Murheenkryynejä ja terveydenhoitoa

Olemme taas terveitä. Päänvaivaa on aiheuttanut silmätulehduskierre, joka alkoi Kasperin oikeasta silmästä. Huomasin sen eräs ilta punoittavan ja seuraavana aamuna silmä oli täysin rähmän peitossa. Ja tietenkin päivä oli sunnuntai. Puhdistin silmää keitetyllä vedellä ja sain ajan lääkärille tiistaille. Jesse käytti Kasperin ja saatiin antibioottisilmätipat. Tipat olivat öjypohjaiset Oftan Kloramfenikol ja niitä piti tiputtaa viikon ajan. Noh, tämä öljyisyys houkutteli myös paikalle erään lipittelijän.. monta kertaa yllätin Oliverin nuolemasta Kasperin silmää..

Kasperin kuuri loppui vihdoin ja ei mennyt kuin päivä niin samaa rähmää löytyi nyt Oliverin oikeasta silmästä..great. Sama viikon kuuri nyt Oliverinkin silmään tiputeltuna, ja niin oli molempien koirien silmät kunnossa. Tätä iloa kesti vain päivän ajan, kun huomasin Kasperin vasemman silmän puolestaan rähmivän. Jälleen sama viikon kuuri silmään ja samalla puhdistelin myös Oliverin silmiä keitetyllä vedellä. Ihme ja kumma, Oliverin toiseen silmään ei tulehdus onneksi löytänyt tietään, se olisi ollut jo kaiken huippu. 

Eräs ilta olin iltavuorossa kun Jesse soitti, ja kertoi Kasperin loukanneen tassunsa remmilenkillä. Tapahtunutta Jesse ei ollut nähnyt, vaan yllättäen Kasper oli alkanut kiljumaan täyttä kurkkua ja nostamaan toista etutassuaan ilmaan, eikä voinut astua sillä. Naapuritaloista ihmiset kerääntyivät katsomaan mikä on hätänä kun Jesse kantoi Kasperin kotiin Oliverin samalla wuffaavan uteliaita ihmisiä takaisin pihoilleen. 

Tassu oli kosketusarka. Jesse ei löytänyt siitä mitään näkyvää tai tuntuvaa vammaa. Käskin pitää Kasperin levossa siihen asti kun tulen kotiin ja Katjalta sain varmuuden vuoksi yötävasten särkylääkkeen. Kotiin päästyäni tutkin tassua ja lopulta löysin anturan syrjästä mustan, kuin ruusunpiikin. Se oli aivan mustien karvojen seassa, ja tuntui paremmin kuin näkyi. Siksi ei Jesse ollut sitä löytänyt. Nyppäsimme tikun irti ja puhdistimme anturan ja tadaa, pikkumies tassutti taas normaalisti. Illan ajan se kuitekin vielä istuessaan nosti tassuaan ilmaan, ihan kuin näyttääkseen, että tässä oli pipi. Kyllä olin sydänsyrjälläni töissä. Ajattelin, että tassussa olisi varmaan jotain rikki. Kasper on niin kova koheltamaan, että niin kyllä olisikin voinut käydä. Onneksi nyt selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja muistetaan jatkossa kuinka hyvin Kasper hallitsee draaman käytön. 

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa rennosti

Terveyttä on päästy myös hoitajamaan muullakin tavalla, kun Oliver pääsi hierottavaksi Carinalle. Pieniä jumituksia lukuunottamatta kaikki oli kunnossa ja Oliver nautti niin, että räkä vain valui. Jumeihin kokeiltiin nyt ensimmäistä kertaa myös laserhoitoa parantamaan hieronnan vaikutusta. Kyllä poika nautti!

RTK1

Seinäjoen rally-tokokisat lauantaina Hurtta-hallilla. Meitä tsempaamaan lähti Katja ja Viivi, sekä Kasper harjoittelemaan kilttinä turistina oloa, minkä se tekikin. Hieno pikkumies! Pääsimme Oliverin kanssa ALO B kisaan, kun valvoimme puoleenyöhön ja ilmoittauduimme heti vuorokauden vaihtuessa. Paikkoja ei ollut kuin muutamia jaossa. Tälläkertaa raahasin molemmat kisakirjat mukaan ja ne yhdistettiin yhdeksi. Sain pitää siirretyn kisakirjan muistona, mutta kotona se lensi oitis roskiin. Ehkä nyt ollaan ihan tarpeeksi sählätty näiden kirjojen kanssa..

Jännitin todella paljon kisapaikkaa. Se kun oli meidän ensimmäinen vierailu Hurtta-halliin ja Oliver tykkää käyttää nenäänsä. Odottaessamme Oliver oli kuitenkin todella motivoitunut ja otti kivasti kontaktia. Jännitys laantui hieman. Alokasluokan rata oli helpohko. Yhtäkään eteentuloa siinä ei ollut ja kolmen askeleen istumisetkin olivat eteenpäin menoa. Rataantutustumisen jälkeen olin todella hyvillä mielin. Olimme viimeinen koirakko, numero 26, joten odottaa saimme kauan ennen omaa vuoroamme. 

Radalle mentäessämme Oliver teki juurikin sen mitä olin pelännyt, sen nenä meni maahan. Tästä seurasi oravanpyörä kun minä paineistuin -> Oliver päätti ettei tommoisen hermon kanssa kannata mitään tehdä -> minä paineistuin enemmän. En ole varmaan koskaan ollut niin jännityksessä mitä olin radalla. Eniten harmittaa 270 astetta vasemmalle, joka on yksi meidän pravuureista.. Oliver ei ollut yhtään mukana, jolloin rintamasuunta rikkoontui. Ajattelin heti, että tämä tehtävä pitää uusia, mutta mitä jalkani tekivätkään?! Ne kävelivät seuraavalle kyltille... -10 pistettä tältä kyltiltä ja varmasti uusin seuraavan kerran kun tämmöinen tilanne tulee.

Olin varma, että tuommoisella haisteluesityksellä ei läpi päästä, oli se niin kamalan näköinen suoritus, eikä yhtään sitä mitä me osaamme. Katja kannusti ja yritti pitää positiivista asennetta yllä, vaikka kirves olikin jo syvällä kaivon pohjassa. Tunteet menivät entistä sekaisin kun huomasimme pisteiden olevan seinällä ylhäällä.... 76 pistettä ja RTK1! Iloinen olin luokkanoususta, mutta tyytyväinen en ollut suoritukseen, jonka syynä oli oma jännitykseni. Ei siitä vaan koskaan tunnu pääsevän eroon. Nyt kuitenkin iloisin mielin treenaamaan avointaluokkaa. Onhan tässä jo yhteen kokeeseenkin ehditty ilmoittautua :)   

Mätsäreitä kotikulmilla

Kaksi viikkoa sitten päästiin treenaamaan kehäkäyttäytymistä kahteen mätsäriin ihan täällä koti Kokkolassa. Lauantaina Showhau televisio-ohjelma järjesti mätsärin Kodin Terran pihalla. Lähdettiin koko perhe paikalle, mutta vain Kasper osallistui pentuihin, jotta ehtisin iltavuoroon ajoissa.

Ajattelin ottaa mätsärin tavoitteeksi treenata parempaa ravia Kasperin kanssa. Se kuitenkin oli todella hankalaa, pikkumusta pomppi kuin hyppykeppi ja vain ajoittain ravi oli hyvännäköistä. Pöytä oli todella korkea ja sinne nostaminen vaati habaa kerrakseen. Ensimmäisestä miestuomarista Kasper ei onneksi välittänyt yhtään. Liikkeitä lukuunottamatta esitys oli ihan hyvä, saimme punaisen nauhan. 

Mätsärissä palkittiin jokaisesta luokasta kolme parasta sinisistä ja punaisista. Tuomari juoksutti koiria koko nauhakehän ajan. Pikku hiljaa porukkaa tippui pois ja kuulin tuomarin sanovat "noniin nyt on näytön paikka". Väistelin mahdolliset vesilammikot ja Kasper alkoi rauhoittua hyvään raviin. Meidän käteltiin punaisten pentujen 3., jonka jälkeen meidät ohjattiin poseeraamaan videokameralle. Saattaa siis olla, että meitä voidaan vilaukselta nähdä 4.10 alkavissa uusissa Showhaun jaksoissa. Myös Oliver esitteli parhaan puolensa väkijoukossa kiertävälle kameralle. Palkinnot olivat huikeat kun saimme 25€ lahjakortin Hurtalle, pussin possunkorvia ja tietysti sen ihanan ruusukkeen!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntaina olikin sitten Suomen kääpiöpinsereiden järjestämä mätsäri hallilla. Nyt pääsi Oliverkin osallistumaan, kun minulla ei ollut kiire töihin. Kasperin kanssa harjoiteltiin taas kehäkäyttäytymistä; seisominen niin, että mäkin seison, alkaa sujua hyvin. Liikkeissä oli jälleen hieman liikaa innokkuutta mukana. Saimme Kasperin kanssa kuitenkin punaisen nauhan. Punaisten nauhakehässä koiria oli yhteensä viisi kappaletta ja tälläkertaa se yks pari joka ei sijoittunut olimme me. Naureskeltiin siinä tyttöjen kanssa, että pitäähän sitä välillä jäädä ilman sijoituksia, ettei pikkuherralla nouse ihan hattuun. Tämä kun oli ensimmäinen sijoituksetta jääminen Kasperin, vielä lyhyen, mätsäriuran aikana.

Kuvat (c) Katja

Sitten oli koiran vaihto vuorossa ja menimme Oliverin kanssa kehään. Se tuntuu aina niin uskomattoman helpolta Kasperin jälkeen. Oliver tietää juuri mitä siltä odotetaan ja toimimme todella hyvin yhteen. Liikkeet menivät mielestäni hyvin, pöydällä vähän piti korvia luimuttaa mutta seisominen onnistui todella kivasti. Saimme sinisen nauhan. 

Sinisten kehään pääsimme yhdessä Astan ja Serin kanssa ja kiilasimme molemmat parit heti joukon kärkeen, että liikkeissä saisimme juosta. Tuomari pudotteli koiria pois yksitellen ja Oliverin ja minut hän kätteli sinisten 3,!  Palkinnot jaettiin kavereiden kesken niin, ettei mitään turhaa tullut kotiin kuljetettua, kuinka kätevää!

Viikonlopusta väsyneet mätsärimiehet

Mätsäreitä ei ole nyt tiedossa, mutta Kasperin ilmoitin Seinäjoen näyttelyyn lokakuussa. Päästää pentuilemaan ja toivottavasti -ei niin energisissä hyppykeppi- tunnelmissa. Onko täältä muita blogin lukijoita tulossa Seinäjoki kr:ään? :)