Vuosikatsaus ja uudet tavoitteet

Taas on vuosi vierähtänyt ja ollaan siinä pisteessä, että on aika tehdä vuosikatsaus tavoitteisiin vuodelle 2013. Jälleen tasan vuosi sitten listatut tavoitteet olivat seuraavat:

Tavoitteet 2013

- Kisaaminen tokon alokasluokassa -->TK1?

Tässä kohtaa kun katson vuotta taaksepäin, niin tuntuu, että meidän vuosi pyöri eniten tämän tavoiteen ympärillä. Yhteensä kävimme seitsemässä alokasluokan kokeessa tänä vuonna, joista ensimmäinen oli heti tammikuussa. Menestys oli vaihtelevaa mutta opimme hurjasti. 2 x ykköstulos, mutta harmillisesti se viimeinen ykkönen siirtyy ensi vuodelle. Eniten jäi harmittamaan puoli pistettä vailla ollut ykköstulos! Ohjaajan jännityksen kanssa kamppailtiin hurjasti ja se näkyy myös tämän vuoden tuloksissa. Voin ilokseni sanoa, etten jännitä enään yhtään niin paljon kun vuoden alussa!

- AVO-liikkeet kuntoon
Vuoden aikana olimme avoimen- ja ylempien luokkien treeneissä mukana, mikä mahdollisti kunnollisen avoimenluokan liikkeiden treenauksen. Noudon kanssa kamppailtiin hurjasti, kun herra hienohelma ei ensin halunnut nostaa kapulaa maasta. Viitisen kuukautta meni treenatessa ja nyt nouto on kisakunnossa!  Myös muut liikkeet ovat aikalailla kisavalmiissa kunnossa, paikkamakuuseen tarvitsen vielä itselleni varmuutta, Oliverilta se tuntuu menevän paremmin kuin alokasluokan paikkis. Kovasti jo odotan pääsyä avoimeen luokkaan!

- Kisaaminen rally-tokon alokasluokassa --> RTK1?
Rally-tokon treenaus aloitettiin kunnolla vasta kesän lopulla, kun päästiin mukaan Killan rally-tokoporukkaan. Ja siellähän meille oitis sanottiin, että kaikkihan sitten ilmoittautuu marraskuun kokeisiin Kannuksessa. Tykästyttiin hurjasti rally-tokoon ja opittiin paljon uutta! Niin paljon, että uskalsin ilmoittaa meidät marraskuun kokeeseen heti alokasluokkaan, vaikka mölliluokkakin olisi ollut vaihtoehtona. Koe meni todella hyvin omasta mielestäni, tykättiin todella paljon! Hyväksytty tulos tuli 89 pisteellä! 

- Luonnetesti
Luonnetestiin pääsimme huhtikuun lopulla Kannuksessa. Testi oli aika rankka kokemus meille molemmille. Mitään järisyttävää en kokeesta saanut irti, vaan Oliver toimi ja oli juuri semmoinen kun sen ajattelinkin olevan. Normaalissa elämässä se toimisi ehkä toisin, mutta ei sillä niin väliä minulle ole. Luonnetesti +56, laukaisualtis. 

- Mätsäreitä ja möllejä
Menneitä mätsäreitä läpi selatessani huomasin (kauhistukseksi), että mätsäreitä tällevuodelle kertyi vain kuusi kappaletta. Paras sijoitus oli PUN2. Mölleissä sitten tulikin sitten ravattua mätsäreidenkin edestä. Möllitokoja tuli plakkariin neljä kappaletta, joista kolme ALO1 ja yksi ALO3. Agimölleissä tuli startattua kuuden startin verran. Tuli sieltä yksi luokkavoittokin, mutta ennenkaikkea meillä oli todella kivaa Olin kanssa!

- Terveenä pysyminen
Terveenä ollaan pysytty lukuunottamatta tätä joulukuun nenäpunkkiepisodia. Keväällä käytiin 4-vuotisrokotukset ottamassa, jonka jälkeen Oliver sai pienen reaktion.. vieläkään ei tiedetä mikä se oli, mutta se säikäytti kyllä kovasti. Herkän mahan kanssa ollaan pitkin vuotta taisteltu, mutta se alkaakin olla ihan tuttu juttu meidän taloudessa.. :D 

- Säännöllistä hierontaa
Nojoo, ei se säännöllistä ollut kun kerran tänävuonna käytiin hieronnassa... :D Mutta hyvässä kunnossa Oliver oli silloinkin, mikä oli kiva kuulla. Lihaskuntoa ollaan huollettu hiekkamontuilla juoksemalla, koirareppua kantamalla ja kotona venyttelemällä.

- Uusia kokemuksia yhdessä
Paljon on tullut koettuja uutta vuoden aikana. Yhtenä hetkenä ollaan oltu ukkosta piilossa peiton alla, kun toisena hetkenä iloittu mahtavasta kisasuorituksesta kentän laidalla. Elämä olisi kyllä niin tyhjää ilman tuota ihanaa pikkumiestä.

- Koirakaverit!
Vuoden aikana ollaan tutustuttu moniin uusiin ihmisiin ja koiriin. Tietysti ollaan myös tiukasti pidetty kiinni entuudestaan olevasta ihanasta tukiverkosta, jota ilman tämä harrastaminen ei olisi läheskään niin tunneriskasta ja hauskaa mitä se nyt on! Koirakavereiden myötä ollaan esimerkiksi tutustuttu jäljestämiseen ja junnuiluun. Monia kilometrejä on tullut lenkkipolkuja tallattua samalla parantaen maailmaa. Kiitos kaikille ♥

Paljon muutakin tavoitteiden ulkopuolelta tapahtui vuoden aikana; käytiin mm. pyörähtämässä kerran näyttelykehässä, taas toteamassa, ettei se touhu ole meille. Arvosanana H. Oliver jatkoi junnukoiran uraansa mätsäreissä ja näyttelyssä. Opittiin tekemään PK-jälkeä. Oliver täytti keväällä on neljä vuotta! Aika menee todella nopeasti, ja nyt ollaan listaamassa vuoden 2014 tavoitteita!

Tavoitteet 2014

- Viimeinen ykköstulos alokasluokasta -> TK1
- Tokon avoimenluokan korkkaus 

- Kisaaminen rally-tokossa -> RTK1
- Lihaskunnon parantaminen -> terveenä pysyminen
- Mätsäreitä ja möllejä

- Motivaation kasvattaminen kisatilanteissa
- Koiratanssi jossakin muodossa?

- Kaverit ja yhdessä tekeminen!

Haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille tavoiterikasta ja onnellista uutta vuotta 2014!!

Valmistujaiset, joulu sekä kipeä loman alku

Perjantaina 20.12. oli vihdoin kolmen ja puolen vuoden ajomatkat, tentteihin luvut ja harjoittelut mennyttä elämää, kun sain sairaanhoitajan paperit käteeni. Vieläkin on hieman vaikea uskoa, ettei tammikuussa tarvitse enään pakata Oliveria autoon ja lähteä ajelemaan Vaasaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää kuinka monta kilometriä me Oliverin kanssa ollaan ajettu tämän kouluajan aikana. Suurin kiitos pikkumiehelleni, joka ei kertaakaan valittanut vaan reippaasti matkusteli emännän mukana. Ilman sinua viikkoni olisivat olleet niin kurjia ♥

Tuore sairaanhoitaja sekä pikkuapuri

--------------------------------------------------------------------

Joulunaika vilahti niin nopsaan ohi, ettei sitä oikein kunnolla edes huomannut. Maanantaina Oliver sai toisen tabletin Milbemaxia ja sen myötä myös aivastelut alkoivat vähenemään. Lenkeillä ollaan silti vielä ahkerasti huudettu nenäpunkin vaarasta vastaantulijoille, jotka päästävät koiransa heti tervehtimään.. ja näitä valitettavasti on paljon. Milloin ihmiset oppivat antamaan koirille tilaa?!

Aattona kuljimme tapamme mukaan sukulaisten luona ja haudalla. Oliver piti yllä pikkulapsen "milloin avataan lahjat?" roolia ja ehti jo hieman paketteja pemottaa jo aamusta. Sitten sen piti valvoa kinkkua ja veljeäni ja ulkoa tulevia ääniä... pikkuinen koira oli aivan puhki jo klo 14 aikaa. Onneksi kaikki tämä vaiva palkittiin ja se sai pienen palan kinkkua.

--------------------------------------------------------------------

Välipäivät ollaan vietetty Oliverin kanssa yhdessä sairastaen, Oliver nenäpunkkia ja minä ihan tavallsta tylsää flunssaa. Treenaus on jäänyt ihan kokonaan tauolle. Ollaan vaan pikkuisen temppuiltu sisällä ajankuluksi. Ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, nyt on loma!  Oliver on kuluttanut aikaa myös uusien joululahjojen parissa.....

Joulutervehdys!

Kun muutkin niin mekin.. - Nenäpunkki

Loppuviikosta Oliver alkoi tuhisemaan, niinkuin sen nenään olisi taas mennyt yksi sen omista karvoista. Tuhina loppui aivastukseen ja hetken olikin ihan hiljaista. Sitte se alkoi taas, mukana kova nenän nuoleminen. Samalla tuli tieto, että nenäpunkkia on liikkeellä ja etenkin Kannuksen Doggness-hallissa, missä mekin ollaan nyt kokeissa oltu. 

Tänään aloin heti aamusta soittamaan kaikki Kokkolan eläinlääkärit läpi. Ei auki, ei vastaa... Lopulta sain ajan kaupungin eläinlääkärille heti kymmeneksi. Oliver oli todella reippaana lääkärin vastaanotolla, mutta nyt ei tuhissut tai aivastanut.. Lääkäri kuunteli Olin keuhkot, joissa ei ollut mitään erikoista. Kumminkin oireiden ja oman kertomukseni mukaan lääkäri määräsi Milbemaxia kolmen viikon kuurin. Eläinlääkärillä ei ollut kuin kaksi tablettia antaa, mutta kolmannen lupasi laittaa postissa heti kun tälläviikolla niitä saa lisää. 

Jos jotain positiivista halutaan tästäkin löytää, ei Oliver olisi parempaa väliä voinut valita tähän kolmen viikon karanteeriin treeneistä ja muista koirista. Eilen nimittäin alkoi joulutauko treeneistä sun muista. Oliverin jätin jo eilen kotiin rallytreeneistä, kun epäilin nenäpunkkia, joksi se sitten osoittautui. Tiedossa onkin sitten ihan rauhallinen kotijoulu. Harmittaahan se, että vihdoin olisi ollut aikaa nähdä koirakavereita, mutta kyllä tämä lepo tulee myös aivan tarpeeseen.

Nyt kun tätä on niin paljon liikkeellä, niin tarkkailkaa pikkuisianne ja hakekaan heti lääkkeet jos siltä näyttää. Koitetaan yhdessä estää näiden ällöttävien punkeroisten leviäminen! Erityisesti Doggnessa-hallilla viime aikoina oleilleita koiria on syytä tarkkailla.

Ensimmäinen rallytokokoe

Itsenäisyyspäivän ratoksi oli vihdoin kauan odotetun Kannuksen rallytokokokeen vuoro! Olin ilmoittanut Oliverin alokasluokkaan, vaikka ei ikinä olla edes mölleilemässä oltukkaan. Luotto koiraan ja meidän yhteiseen tekemiseen oli ehkä suurinta pitkään aikaan. Olin niin innoissani!

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 22 kappaletta koirakoita. Meidän numero oli vasta 19, joten rauhassa sai seurailla muiden suorituksia. Itse rata oli kiva, eikä ainakaan omasta mielestäni mitenkään vaikea. Eniten jännitin spiraaleita, joista oli tehty hieman hankalemmat. Muut tehtävät olivat ihan tuttuja ja kyllä me ne osattaisiin.

Ennen suoritusta ei minua jännittänyt yhtään, mikä oli todella harvinaista. Tästä syystä myös Oliver oli todella rauhallinen ja kun treenailin muutamia liikkeitä ennen kehään menoa se teki ne todella reippaasti. Jännitykseni nousi ensimmäisen kerran kun Oliver alkoi nuuhkimaan lattiaa. Sain sen kumminkin nopeasti mukaani ja rauhoituin. Seuraava jännityksen paikka oli toisen kerran oleva "koira eteen", jossa tuli kaikenlaista sähläystä; Oliver nuuhkaisi kylttiä ja kesti kauan ennenkuin sain sen oikeaan kohtaan eteeni. Loppu rata meni todella hyvin, en voi olla tyytyväisempi!

Ilokseni hämmästyin kun olimme viiden parhaan alokaskoirakon joukossa pisteillä 89 pistettä, eli hyväksytty tulos! Tuomarin kommentit olivat "olisit saanut paljon enemmän pisteitä ilman tuota tarpeetontakin houkuttelua", oho, en tiennyt sen olevan edes virhe! Tähän on ensikerralla kiinnitettävä huomiota. Pisteitä vähensivät myös kerran kiristynyt hihna, puuttellinen yhteistyö (nuuskimiskohdissa) sekä nuo houkuttelut ja se Oliverin kyltin nuuhkaisu. Erityisesti lämmitti arvostelulomakkeessa lukeva "Todella hienosti kannustuettu!". Olen niin ylpeä meistä, koska pääsee uudestaan?! ^^

Perinteiden modernisointia

Itsenäisyyspäivänä meidän perheellä on ollut aina perinteenä paistaa joulun ensimmäiset piparit. Tänävuonna tutut kuuset, tähdet ja sydämet muuttuivat pellilliseksi pieniä soopeleita shelttejä! Voi kuinka olikaan taas kiva pipareita paistaa! Oliver toimi jälleen luonnollisesti työnjohtajana ja tarkkana seurasi tilannetta. 

Meidän shelttimäisien pipareiden myötä toivotamme kaikille blogimme lukijoille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Toko- ja rallytokokokeen tunnelmista lisää huomenna..... :)

Oikealle kääntymisen vaikeus ja tokoähky

Treeneissä ollaan puututtu nyt kaikin mahdollisin tavoin seuraukseen ja siitä on ollut paljon apua! Ulkopuolisten silmien avulla ollaan huomattu mm. se kuinka Oliver ei osaakkaan kääntyä oikealle sekä se, millä nopeudella ohjaaja seurauksessa etenee.

Treeneissä tosiaan huomattiin Oliverin oikealle käännösten olevan todella isolla kaarella, joka taas on suoraan sidoksissa edistämiseen. Käännöksen jälkeen Oliver kiirehtii kamalalla vauhdilla ja sitten on jo hurjasti edistämässä kun matka jatkuu. Siltä myös putosi kontakti aina oikealle käännyttäessä. Yhteenvetona voisi siis todeta, ettei se osaa kääntyä oikealle. Vasemmalle käännökset se kuitenkin osaa todella hyvin. Tätä kääntymistä oikealle ollaan siis aloitettu harjoittelemaan ihan alusta asti.

Tuntui aluksi todella tyhmältä alkaa käännöstä harjoittelemaan, mutta loppujen lopuksi tuommoinen asia vaikuttaa aivan hurjasti meidän seurauksiin. Ensin oli saatava Oliver pitämään oikea paikka ja kontakti käännyttäessä. Tämän harjoitteluun hallin seinillä olevat peilit olivat kultaakin kalliimmat. Pelkkää kääntymistä paikallaan ja palkkaus oikeaan kohtaan, tätä toistettiin kunnes se alkoi sujumaan.

Kääntymisen jälkeen lisäsin liikkeen ja siitä kääntymisen. Kauan piti sitäkin hinkata, koska Oliverilla oli todella hyvin mieleen painunut väärä tapa. Kaksi askelta, käännös, kaksi askelta. Tätä hinkattiin aikansa ja nyt olen todella paljon luottavaisempi seuraukseen. Josko tämän avulla Oliverin kiinnostus säilyisi paremmin seuraamisen aikana? Se jää nähtäväksi..

Ensi keskiviikkona on tokokoe, ja nyt voin kyllä myöntää, että aikamoisen tokoähkyn partaalla tässä ollaan. Vaikka ollaan opittu hurjasti ja tykätään molemmat Oliverin kanssa tokoilla, niin nyt tuntuu, että ollaan pienimuotoisen tauon tarpeessa. Olen jo miettinyt, että tämä ensi keskiviikon koe on viimeinen tänä vuonna. Jos ei viimeistä ykköstä tule, niin ei maailma siihen kaadu. Palataan ensi vuonna entistä virkeämpänä tokon pariin hakemaan se TK1! Palava halu on jo avoimeen luokkaan, ja sinne siis ensi vuonna! Nyt koitetaan jotenkin arvokkaasti suorittaa tämä vuoden viimeinen koe. Ensi vuonna on myös uusien tuulien aika, kun alan kouluttamaan alokasluokan koirakkoja Keski-Pohjanmaan Koirakiltassa! Kouluttamisen kautta toivon oppivani vielä paljon paljon lisää, tuskin maltan odottaa! :)

Jyväskylä KV 17.11.2013

Aamusta lähdimme myrskyä uhmaten kohti Seinäjokea, josta jatkoimme Sussun ja Sumun kanssa Jyväskylään. Matkalla jouduimme pysähtymään onneks vain yhden tiellekaatuneen puun takia. Kyllä välillä sai pelätä kaatuuko puu suoraan auton eteen, niin kovasti tuuli niitä reipoitteli.

Shelttejä näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 148 kpl, uroksia 80 kpl. Heti näyttelypaikalle päästyämme muistin taas selvästi, miksi en siitä touhusta tykkää. Niin totista ja tärkeää touhua joidenkin mielestä.. Jouduimme Sussusta ja Sumusta erilleen, koska kehämme olivat eri osissa hallia. Aikaa oli hyvin laittaa Oliverin turkkia... tai sitä mitä siitä oli vielä jäljellä hurjan karvanvaihdon jälkeen. 

Kehässä Oliver käyttäyttyi hyvin, mutta siitä huomasi kilometrin päähän, ettei se tykännyt seisoa siellä. Se luimutti ja repesi riemuun vasta siinä vaiheessa kun minulle ojennettiin keltainen nauha ja arvostelulappu. Lähdin hakemaan mielipidettä Oliverista nyt kun se on kunnolla kehittynyt, eikä muita odotuksia ollut. Kuitenkaan en ollut tyytyväinen italialaisen tuomarin arvosteluun, joka oli kovin kovin negatiivisen sävyinen... tuomari ei ilmeisesti tykännyt Olista.

"4-vuotias, ruumiin mittasuhteet eivät ole hyvät, liian korkeat etujalat, pää ei tasapainoinen, korvat liian tasaisesti asettuneet eikä kanna niitä hyvin, silmät kapeat ja pyöreät, riittävä niska, hyvä selkälinja, todella lyhyet lavat, suorat olkavarret, avoimet kulmaukset takana, kantaa häntää liikkeessä liian korkealla, ei ole napakka etuosasta liikkeessä" 

AVO-H

No se oli semmoinen arvostelu. Eipä ole hinkua taas vähään aikaan kehiin. Ehkä sitten joskus veteraaniluokkaan, nyt keskitytään harrastamiseen ja semmoiseen tekemiseen mistä molemmat nauttivat! Kiitos paljon Sussulle reissusta, joka ei olisi ollut läheskään niin kiva ilman seuraa! Mitään ei tullut edes ostettua tältä reissulta, kun nyt on lähtenyt niin paljon tilauksia jokasuuntiin...hih.

Ensi viikolla jälleen tokokoe. Viime treeneissä koimme läpimurron seuraamisen saralla, mutta siitä lisää omassa postauksessa :)

Taistelun kautta loppuun - Kannuksen tokokoe 12.11.13

Töistä nopsasti hakemaan Oliver ja nokka kohti Kannusta. Olin ilmoittanut meidät Kannuksen Doggnessa-hallissa pidettävään tokokokeeseen. Sitä viimeistä ykköstulosta edelleen metsästäen.. Oltiin taas hyvissä ajoin paikalla, että herra saa tottua tilanteeseen ja paikkaan.Alokasluokka oli ensimmäisenä kymmenellä koirakolla. Olimme ensimmäisessä paikkamakuuryhmässä. Oliveria kiinnosti lattian hajut, mutta hyvin muuten paikkis meni, saimme 9½ ja menimme valmistautumaan yksilösuoritukseen. 

Oliver otti kivasti kontaktia ja minäkin olin todella hyvin mielin menossa kehään. Olimme seuraavana koirakkona vuorossa kun se tapahtui... eräs alokasluokan kisaajista kaatoi koiransa kanssa sermin metrin päästä meistä... Oliverhan pelästyi ihan hulluna ja meni pois toimelta. Heti kävi mielessäni, että "ei hätää, meillä on vielä aikaa päästä tästä yli!" kun meitä edellinen koirakko keskeytti kokeensa ja meidät huudettiin kehään...

Siitä alkoikin sitten kaikista työläin tokokoe koskaan. Sain tehdä hurjasti töitä, että sain Oliverin takaisin tähän maailmaan ja tekemään liikkeet. Lisäksi olin itse melkoisessa paniikissa kehässä, niin että liikkurikin sanoi yhdessä välissä "ei tässä ole mitään hätää, ota rauhassa". Tilanteeseen nähden liikkeet menivät yllättävän hyvin ja todella tyytyväinen olen! Ainoa mihin tämä koe kaatui oli tuomarin tiukka linja vapaana seuraamisessa, jonka tuloksena saimme siitä nollan... 

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 9½

Seuraaminen kytkettynä: 6

Seuraaminen taluttimetta: 0

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Luoksetulo: 9½

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9

Estehyppy: 8½

Kokonaisvaikutus: 7

139 pistettä, 3.tulos

Harmitti kyllä, kun näinkin hyvät pisteet sai noinkin tiukalta tuomarilta ja sitten 40 pistettä hukkuu seurauksen takia... ja vielä tuollaisen taistelun jälkeen. Jossittelemaan on turha alkaa, tämä oli tämmöinen "huonon tuurin koe". Tänä vuonna olisi vielä kaksi koetta, johon pääsisimme, molemmat tuolla samassa Doggness-halliassa. Maanantaina alkaa ilmoittautuminen seuraavaan.. kaippa me mennään vielä kokeilemaan, olisiko sillä kertaa parempi tuuri matkassa.. :)

Arvonnan voittaja - Hau-Hau Champion Superpremium

Kiitos kaikille mielipiteistänne blogiamme kohtaan! Olemme, ja pyrimme edelleen, ottamaan ne huomioon blogimme pystyssä pitämisessä, sekä postausten kirjoittamisissa. Mukava oli kuulla niin paljon myös niitä positiivisia asioita blogistamme. Kiitos osallistuneille! :)

Arvonta suoritettiin käyttäen Virtuaalijelppi Arvontakonetta, koska tulosautomaatti ei ollut enään käytössä, tai ainakaan sivuille en päässyt. Osallistujia oli yhteensä 15 kappaletta ja tänään onnetar suosi lukijaamme nimeltä Katja, jonka oma blogi kantaa nimeä "Prinsessat ja astronautti". Paljon onnea! Katjalle lähetetään Hau-Haulta tuotepaketti tätä uutta Superpremium ruokaa, josta me ollaan todella paljon tykätty. Otan Katja sinuun sähköpostilla yhteyttä :)

Antoisa ja toiminnan täyteinen viikonloppu

Kyllä sitä joskus miettii, että voisi vähentää näitä menoja ja välillä levätä. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, vaan viikonloppu oli jälleen täyteen buukattu. Mutta minkäs sille mahtaa, kun mitään ei vaan pysty jättämään väliin!

Perjantaina suuntasimme hallille rally-tokon update iltaan, jota oli tullut vetämään eräs rally-tokotuomari. Kävimme läpi lähinnä alokasluokan kylttejä, uusia sääntöjä ja koetilannetta. Teimme muutamia ratapätkiä, joihin saimme oikean rallytuomarin mielipiteen. Ilahduin suunnattomasti kun radanpätkän jälkeen, jonka yritin ottaa kuin koetilanteessa oltaisiin, saimme tuomarilta kommenttina "virheetön rata" ! Ennen kaikkea sain tältä kahdelta tunnilta lisää luottamusta siihen meidän tekemiseen niinkin paljon, että nyt oikein odotan Kannuksen kisoja! 

Lauantaina auto starttasi aamulla aikaisin kohti ensimmäistä välipysäkkiä, Seinäjokea. Tarkoitus oli napata Sussu mukaan kannustamaan Ilmajoelle tokokokeeseen. Koe pidettiin vanhassa kanalassa, jonka pohja oli tekonurmea. Tämä halli oli meille aivan uusi, ja pienellä jännityksellä odotin mitä Oliver tuumaa tekonurmesta. Se kun ei ole ennen tällaisella alustalla tallustellut. 

Long story short, juurikin tämä uusi pohja, uusi paikka, koitui meidän tämänkertaisen kokeen kohtaloksia. Nuuskimiseksihan se meni, josta minä turhaiduin eikä Oliver tehnyt oikein mitään kunnolla. Loppua kohden me kyllä petrattiin, mutta siitä meidän parhaasta suorittamisesta se oli kyllä kaukana. Ihme ja kumma, ei tämä oikeastaan yhtään harmittanut, vaan otettiin se taas uutena kokemuksena ja kotona laitettiin uutta koeilmoa menemään. Kiitämme Sussua seurasta ja tuesta tällä reissulla! :)

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 8

Seuraaminen kytkettynä: 6,5

Seuraaminen taluttimetta: 5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7

Luoksetulo: 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7

Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8

148 pistettä, kakkostulos.

Sunnuntaina suuntasimme hallille. Vuorossa oli harjoituskoirakkona oloa koulutusohjaaja kurssilaisille. Paljon uutta tietoa tuli ja saimme pienen hetken yksityisopetusta. Saimme Oliverin kanssa vinkkiä häiriötreenaamiseen, jota alan nyt treenailla kunnolla!Ehkä nyt kumminkin otamme hetken taas rauhallisemmin ja ensi viikolla menemme näyttämään todelliset taitomme Kannuksen tokokokeisiin. Peukut ja tassut pystyyn sinne! 

Rally-tokotreeniä

Olemme aivan hurahtaneet rally-tokoon! Tämä rally-tokoilun aloittaminen osui niin oikeaan kohtaan tämän TK1:sen metsästyksen ohella. Oliver nauttii ja palkkaantuu niin kivasti kehuista ja huomaa kuinka meillä molemmilla on todella kiva mieli rallytreenien jälkeen. 

Nyt ollaan pian parisen kuukautta käyty 1x/vko rally-tokotreeneissä. Sitä ennenhän meillä oli pohjana vain päivän kurssi aiheesta. Voi siis sanoa, että paljon uutta tietoa ja taitoa on tullut näiden parin kuukauden aikana. Tokosta on ollut paljon apua rallyssä, mutta on siinä ollut myös haastetta opettaa automaattista tokokoiraa esimerkiksi eteen istumiseen. Sen pyllyhän valuu pikkuhiljaa sivulle.. Ja sivulla istumisessa se saattaa alkaa korjaamaan perusastentoa suoraksi, jota luonnollisesti ei rally-tokossa katsota hyvällä.

Kännykkäkuva treeneistä

Treenin paikkoja on löytynyt jo jokaisella treenikerralla. Niitä ollaan treenattu ja hyvällä mallilla ollaan. Alkuun Oliver vierasti kylttitelineitä ja niiden ympärillä ollaankin nyt piiripieni-leikkiä leikitty jokaisen treenikerran aluksi. Tämä on tuottanut tulosta ja nyt eteen tuleminen kyltin vieressä ei enään mene vinoksi!

Suunnitelmia meillä on myös mietitty rallyn suhteen. Nyt opettelemme alokasluokan kyltit kunnolla läpi. Itsenäisyyspäivä menemme koittamaan ekoihin kisoihin (vielä en tiedä mölliin vai viralliseen) ja ens vuonna lajin virallistumisen myötä aloitamme RTK1:sen metsästämisen! Tämmöiset suunnitelmat on rallyn suhteen, ja aika näyttää mihin asti päästään. Ihana laji tämä kyllä on ja tänään taas treeneihin, jee!

Arvonta - Hau-Hau Champion Superpremium

Aikaisempaan tekstiini viitaten, nyt on aika antaa myös yhdelle onnekkaalle lukijallemme mahdollisuus päästä kokeilemaan uutta, meidänkin jo testaamaa, Hau-Hau Championin Superpremium koiranruokaa!

Hau-Hau, antoi minulle mahdollisuuden arpoa blogimme lukijoiden kesken ruokapaketin. Koska palkinto voittajalle lähetetään suoraan Hau-Haulta, en osaa sanoa onko paketin sisältö makua kana-peruna, lohi-peruna vai molemmat. En myöskään pysty sanomaan kuinka nopealla aikataululla palkinto saapuu voittajalle. Nämä minusta riippumattomat seikat toivon otettavan huomioon kun osallistutte arvontaan. :)

Arvontaan osallistuminen on helppoa. Teidän tarvitsee vain olla blogimme lukija ja jättää kommentilla mielipiteenne blogistamme, esimerkiksi plussien ja miinusten muodossa. Laitattehan kommenttiin mukaan myös sähköpostiosoittenne, jonka kautta voin sitten kysellä mihin osoitteeseen laitetaan paketti tulemaan!

Jokainen mielipiteensä kommentilla jättänyt on arvonnassa mukana yhdellä arvalla. Aikaa osallistumiseen on 10.11.2013 asti. Arvonta suoritetaan tulosautomaatin avulla seuraavana päivänä 13.11.2013.  Nyt vain kaikki blogimme lukijat osallistumaan ja onnea arvontaan tasapuolisesti! :)

Hei me jäljestetään!

Tänään saimme taas ruksata erään asian pois "to-do"-listaltamme, kun Sussu lähti opettamaan meitä tekemään jälkeä! PK-puoli on ollut itselleni ihan hämärän peitossa, joten paljon uutta tietoa kyllä tuli. Parasta kuitenkin, että nyt vihdoin opin tekemään peltojäljen ja Oliver saa taas uuden tavan käyttää aivojaan.

Pelto löytyi ja lupa jäljen tekemiseen saatiin jo alkuviikosta. Lähdimme hyvissä ajoin aamusta jälkeä tekemään iltavuoroni takia. Kaikki oli ihan uutta mulle, mutta onneksi Sussu oli neuvomassa ja kädestä pitäen opettamassa! Sain väsättyä kivan suoran n. 20m pituisen peltojäljen Oliverille. Sussu teki myös oman, hieman haastavamman jäljen Sumulle.

Itse jäljen tekemiseen meni noin puolisen tuntia ja sitten jälki sai "muhia" noin tunnin. Siinä odotellessa ehti hyvin porista kaikki ajankohtaiset koiramaailman asiat ja vaihtaa kuulumisia. Kun jälki oli valmis, tekivät Sussu ja Sumu ensin omansa, jolloin sain itse rauhassa katsoa kuinka koko homma tapahtuu. Sumu jäljesti oman jälkensä nopeasti, olihan se tehnyt tätä ennenkin.

Sitten oli meidän vuoro. Hain Oliverin sisältä ja marssimme jäljen alkuun. Osoitin ensimmäistä makkarakasaa Oliverille ja se hotki sen pian suuhunsa. Sitten se alkoi tapittamaan mua ja odottamaan käskyä. Osoitin sormella jäljelle päin, jolloin se löysi ensimmäisen makkaran palan. Kehuin sitä, jolloin se taas alkoi tapittamaan mua ja odottamaan käskyjä. Sussu neuvoiki olemaan ihan hiljaa, koska Oliver häiriintyi niin paljon kehuista.

Osoitin taas jäljelle päin, jolloin Oliver löysi toisen makkaranpalan, ja kolmannen ja neljännen..! Se alkoi kulkea nokka maassa rauhallisella tahdilla jäljellä! Huomasi kuinka keskittynyt se oli eikä se välittänyt yhtään mitä ympärillä tapahtui, se vaan seurasi jälkeä! Itse hiivin sen perässä hymy korvissa asti, niin upea tuo mun pikkumies! 

Oliver kulki mahtavasti jäljen loppuun asti, välillä syöden makkaranpaloja matkalta. Kaikkien palojen kohdalla se ei kuitenkaan pydähtynyt, vaan jatkoi hienosti matkaa. Lopussa sateli kasapäin kehuja ja loppupalkka rasiasta. Hieno mies!
Pitääpä nyt kun kerta osaa, vielä ainakin kerran tehdä peltojälki Oliverille ennen lumien tuloa, oli tuo kyllä sen verran kiva juttu! Sussulle iso kiitos opetuksesta ja treeneistä! :)

Ruoka-asiaa part. 4

Elokuun lopulla sain sähköpostia Hau-Hau Championin edustajalta. Hän oli löytänyt ja lukenut blogiamme ja kyseli olisinko halukas testaamaan uutta Hau-Hau Championin Super Premium koiranruokaa. Vilkaisin hieman kyseisen ruuan sisältöä, joka vaikutti aikalailla samanlaiselta kun meillä nyt syötävä Profine. Otin siis ilomielin ruokanäytteen Hau-Haulta vastaan. Pian postista saapuikin sitten Super Premium koiranruokaa kaksi 1,5kg:n pussia, makuina kana-peruna sekä lohi-peruna.

Hau-Hau:n sivuilla sanotaa seuraavaa Super Premium kana-peruna ruuasta:

"Tämä uutuus ruoka on suunniteltu erityisesti suomalaisille koirille. Resepti on kehitetty uusimpien koiran ruokintaa ja ravitsemusta koskevien tieteellisten tutkimusten mukaisesti. Täysravinto sisältää useita ainesosia, jotka tukevat immuunijärjestelmää, ruoansulatusta ja terveyttä yleensä, kuten lohiöljyä , tyrniä , yucca-uutetta sekä orgaanista sinkkiä ja kuparia" 

Lähdimme nyt ensin kokeilemaan tuota kana-perunaa. Eri ruokia kokeillessa Oliver on aina aluksi ihmetellyt ja hetken karttanut uutta nappulaa. Tälläkertaa se ei huomannut eroa vaan hotki ruokansa normaaliin tapaan. Ruoka on maistunut hyvin ja maha on pysynyt kunnossa. Jätöksiä tulee edelleen normaaleja määriä. Tämä kana-peruna on ainakin hyvin sopinut Oliverille. Tarkempaa infoa tästä ruuasta löytyy täältä. 

On hienoa, että näin hyvää suomalaista koiranruokaa saa nyt marketeistakin. Voisin hyvin kuvitellani joskus tätä ruokaa ostavani. Seuraavaksi kokeilemme tuota lohi-perunaa, kun tämä pussi on syötetty loppuun. Lisäksi luvassa on arvonta tähän ruokaan liittyen lukijoillemme, joten pysykää kuulolla! 

Kokkolassa junnukoirana

Eilisestä tokokokeesta jotenkin rauhoittuneena oli tälle päivää uudet kujeet luvassa. Ensin Oliver esiintyi Miman junnukoirana Kokkolan pentunäyttelyssä ja illalla olikin rally-toko, ja ylempien luokkien tokotreenit. 

Olimme paikalla puolisen tuntia ennen junnujen alkua. Paikka oli tupaten täynnä ihmisiä ja koiria. Auton jätin suosiolla viereiselle urheilukentän parkkikselle, joka oli sekin aivan täynnä. Löysimme Miman hallin edestä puhelin kädessä ja valmiina soittamaan missä me ollaan menossa. Mima testaili hieman Oliveria ulkosalla, jonka jälkeen siirryimme sisätiloihin.

Pieneen treenihalliimme oli saatu mahdutettua neljä pientä kehää. Tilaa liikkumiselle ei ollut paljon junnujen kehässäkään. Oliver oli aivan hämillään kaikesta. Se vinkui ja veti toisten koirien luo. Pian se hieman rauhoittui, mutta ei vieläkään siihen kunnolliseen tekemisen tilaan. Eilinen pitkä päivä vaikutti siihen varmaan vieläkin. 

Pian junnut alkoivat ja pääsin itse pitkästä aikaa valokuvailemaan. Koiratapahtumissa on niin mukava kuvailla, mutta nykyään ei siihen riitä käsiä kun itse on aina osallistumassa. Huomasin myös välillä tuijottavani niin intensiivisesti kehän tapahtumia, että unohdin kokonaan kuvaamisen hetkellisesti! Oliver toimi Miman kanssa hyvin, mutta tämä ei ollut parasta suorittamista. Pyödällä Oliver oli todella hienosti, mutta liikkeet jäivät huonommiksi, osaksi oudon muotoisen kehän takia. Lisäksi Oliver luimuili, johtuen varmaankin hallin kaikuvista äänistä. Olihan tämä sillekkin outo tilanne mennä näyttelytreeniä hallissa, jossa yleensä treenataan tokoa tai agia. 

Muuta kun Oliverin esiintymistä en osaa arvioida, koska en tiedä junnuhadlerista paljon mitään. Jos asia enemmän kiinnostaa, siitä voi lukea Miman blogista. Lopulliseksi sijoitukseksi tälle parille tänään tuli JH3, viidestä osallistujasta. Onnea vielä paljon! 

Ehdimme hetken levähtää kotona, kunnes taas suuntasimme hallille. Nyt ensimmäistä kertaa tuntu, että mehän melkein asutaan siellä! En kuitenkaan valita, kivaa on kun on tekemistä!
Rally-tokotreenit menivät siihen, että Oliver kyllä teki iloisesti ja innokkasti, mutta sähelsi kamalasti eikä paljon keskittynyt.. Ylempien treenien aluksi se alkoi kamalasti haukkumaan ja suutahti kun kielsin sitä hieman kovemmin, kun ei mennyt neljällä ensimmäisellä kerralla jakeluun.. Herra kävi ihan mielettömillä ylikierroksilla, mikä on aika harvinaista sille. Noh, onhan tämä ollut varsin tapahtumarikas kolme viikkoa, ymmärrän hyvin. Nyt saa herra ja herran aivot levähtää hetkisen, vain treenejä tiedossa. Seuraava tokokoe onkin sitten 2.11. Ilmajoella. Sitä odotellessa..

Puoli pistettä - Kokkolan tokokoe

Tänään oli seuran oma tokokoe. Viime viikkoisen "läheltä-piti" onnistumisen jälkeen en rehellisesti odottanut mitään. Paikkamakuun suhteen oli kuitenkin rauhallisin mielin torstain treenien jälkeen. Hienosti Oliver osaa omassa hallissaan rauhoittua keskittymään. 

Taas olimme hyvissä ajoin paikalla ja ilmoittautuminen kävi nopeasti. Tykkään tuoda Oliverin ajoissa kisapaikalle, jotta se ehtii rauhoittua, etenkin halleissa. Ensin herra väänsi itkua melkein 15 minuuttia... "mitä me tehdään täällä, miksi täällä on näin paljon väkeä, mitä, kuka, häh". Vihdoin se rauhottui ja alkoi ottamaan kontaktia hyvin.

Alokaskoirakoita oli hurjat 15kpl. Paikkamakuut siis kolmessa ryhmässä. Olimme ensimmäisen ryhmän viidensiä. Oliver otti todella kivasti luoksetulon, kymppi siitä. Paikkamakuun alkaessa, ennen maahanmenoa se jotain steppaili, tarttui varmaan viimehetken seuruutreenistä... Hienosti se kuitenkin meni maahan käskystä ja jäi makaamaan. Tälläkertaa en jännittänyt, vaan mietin erään kaverin neuvon mukaan vessan siivousta. ;) Oliver oli paikalla todella rauhallisesti! Sen pää ei pyörinyt yhtään niin paljon kuin tavallisesti, hienosti nousi myös perusasentoon! Tuomari kuitenkin antoi meille 9½, ja perusteli liikkeen "yhdesti nuuhkaisi maata".

Yksilöliikkeet menivät mielestäni paremmin kuin viime viikonloppuna, seuraukset eritoten. Tietysti eri tuomari antaa erinlaisen arvostelun. Tuomari kehui kovasti meidän jääviä, oli kuulemma todella nopeat pysähdykset! Treeni siis tuottanut tulosta, ihanaa! Sitten se kaikista eniten harmittavin osuus, joka oli luoksetulo, se varma liike... Oliver taisi olla niin innoissaan innokkaista seuruuksista, että lähti paikka-käskystä huolimatta mun perään... Palautin sen paikalleen ja tehtiin täydellinen luoksetulo. Tuomari kuitenkin vähensi alun kaksoiskäskystä ja saimme vain kuutosen.

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 9½

Seuraaminen kytkettynä: 6

Seuraaminen taluttimetta: 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Luoksetulo: 6

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9

Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9

Tulosten laskemista sain hetken odottaa toisen tokotreeniohjaajani kanssa. Vihdoin tulos tuli, enkä pystynyt katsoa itse. Ohjaajani sitten katsoi tuloksen ja heti kertoi sen myös minulle, 159,5 pistettä, kakkostulos. EI VOI OLLA TOTTA! Vaikka en odottanut mitään, niin  kyllä se harmitti, että jäi siitä ½ pisteestä kiinni se TK1.... Ei voi olla totta.. Ähh..
Hetken mieli oli maassa, mutta kun sain tuloslapun, tulin siihen tulokseen, että meidän suorittaminen tosiaan paranee koe kokeelta. En olisi vielä kesälläkään uskonut, että pystyn olemaan näinkin rento kokeessa, miten ihana juttu se on! Vielä on töitä senkin kanssa, Oliver osaa niin hyvin lukea mua, että yritti nytkin rauhoitella emäntää haukottelulla, mutta hienosti jaksoi tehdä töitä loppuun asti tämän, pussin jännitystä, kanssa <3

Nyt aloitamme heti huomenna treenaamaan seuruut parempaan kuntoon ja toivon mukaan seuraava koe on noin kuukauden päästä. Tavoitteestamme emme vielä luovu! TK1 on plakkarissa ennen vuoden vaihdetta!

Just eikä melkein - Lohtajan tokokoe

Ulkona oli satanut koko yön ja maa oli todella märkä. Jo heti aamusta liuta negatiisivia ajatuksia paikkamakuun sunteen hiipi mieleeni. Lopulta päätin jättää asian miettimisen sikseen ja lähdimme kohti koepaikkaa.

Olimme perillä jo tuntia ennen alokasluokan alkamista. Parempi hieman ajoissa kun liian myöhässä! Kävin vähän kävelyttämässä Oliveria ja tein muutaman seurantapätkän. Oliver oli todella rauhallisella mielentilassa ennekuin paikkamakuut kahdessa osassa alkoivat. Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmia, kymppi tuli. Sitten alkoi paikkamakuut. Koska pelkäsin Oliverin alkavan hienostelemaan märkää maata, sanoin (lue karjaisin) käskysanat hieman isompaan ääneen. Sinne se sitten jäi. Hieman nuuhki molemmilla puolilla olleita narttuja, mutta pysyi taas upeasti koko ajan! Olin niiiin onnellinen ja kaikki se jännittäminen kaakkosi tyystin tiehensä!

Olimme kolmas koirakko ja jouduimme hieman odottamaan vuoroamme. Se teki ihan hyvää, ehdin koota itseni yksilöliikkeitä varten. Oliver onneksi oli vieläkin rauhallinen. Astuessamme kehään tunsin todella keveän olon, en jännittänyt yhtään!

Liikkeistä sen verran, että seuraamiset olivat kyllä todella alakanttiin siitä meidän parhaasta suorituksesta.. Oliver kyllä seurasi, mutta välillä piti haistella maata ja kontakti katosi tyystin.. Liikkestä maahanmenon se sitten nollasi, kun jäi haukotellen seisomaan... ja tämä kun on niitä meidän vahvimpia liikkeitä. Nollille menosta johtuen aavistin heti ykköstuloksen jäävän saamatta. Loput liikkeet kumminkin saatiin puhdasta kymppiä, joihin olen tyytyväinen! Eniten ilahdutti se, että Oliver kyllä ilmaisi loppuvaiheessa kyllästymisensä tähän palkattomaan hommaan, mutta jaksoi silti hienosti vetää kokeen läpi! Ylpeä olen!

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 8

Seuraaminen taluttimetta: 6

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0

Luoksetulo: 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 10

Palkkasin Oliverin autolla ja lähdin palauttamaan numeroliiviä. Samalla päätin vilkaista saamamme pistemäärän. Piti oikein silmiä parisen kertaa räpäyttää ennekuin kunnolla tajusin: 160 pistettä ja ykköstulos! Nollitetusta maahanmenosta huolimatta! Sijoituksena oli 8/10. Voi kuinka iloinen olenkaan! Tämä on semmoinen laji, joka yllättää aina! 

Nyt olemme siis yhden ykkösen päässä tavoitteestamme, TK1:sestä. Seuraava onkin seuran oma koe ensiviikon lauantaina. Sinne suuntaamme (yllätyksellisesti) levollisin mielin. Mahtava päätös viikolle!

11 haaste - asioita hihnan toisesta päästä

Saimme tämmöisen vähän erikoisemman haasteen Heidiltä Cardiwe's sheltit -blogista.

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta ovat seuraavat:
1. Olen todellinen jännittäjä. Jännitän mm. niin kokeita, esiintymisiä ja pelkkään uuteen harjoitteluun menoa. Aina joudun itselleni jälkeenpäin toteamaan, että turhaahan se taas oli, mutta en vaan voi sille mitään.

2. Pienenä kun en kinumisista huolimatta saanut omaa koiraa, opetin naapuri koiralle erilaisia temppuja. Koiran sijaan sain akvaariollisen kaloja, jotka olivatkin ensimmäiset lemmikkini.

3. Olen käynyt Kokkolan Yhteislyseon lukion ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2009. Samana kesänä Oliver saapui rikastuttamaan elämääni <3

4. Näillä näkymin valmistun sairaanhoitajaksi joulukuun 20.päivä Vaasan ammattikorkeakoulusta. Koen valmistuvani omalle alalleni

5. Haaveilen kovasti toisesta koirasta Oliverin kaveriksi. Toivon mukaan haaveeni toteutuu piakkoin... :)

6. Rakastan merta, enkä osaa kuvitella asuvani muualla kuin meren lähellä. Perheeni mökki onkin aivan meren rannalla.

7. Ennen koiraharrastuksen täyttäessä harrastuskalenterin, harrastin mm. partiota. Kuuluin lippukuntaan nimeltä Kokko-Tytöt ry ja ryhmämme nimi oli Noutiotirrit.

8. Jalkojani on leikelty useampaan otteeseen synnynnäisten vikojen takia. Mm.vasenta nilkkaa on oikaistu ja oikeaa jalkaa lyhennetty. Sairaalat tulivat tutuksi jo pienenä ja ehkä sen takia olenkin päätynyt tälle alalle.

9. En ole paljoa matkustellut Suomen ulkopuolelle. Olen käynyt Teneriffalla ja Roomassa. Haaveissa olisi joskus päästä muuallakin käymään.

10. Uudet kiinnostuksen kohteeni ovat juokseminen ja uiminen. Toivon kehittyväni vielä paljon juoksemisen saralla.

11. Ihmisissä arvostan rehellisyyttä sekä hyvää huumorintajua. Elämä ei saa olla liian vakavaa!

Heidin kysymykset minulle:

1. Kadutko elämässäsi jotain? Mitä?
En suoranaisesti kadu mitään, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut panostaa enemmän ylioppilaskirjoituksiin.

2. Mitä haluat olla "isona"?Olen valmistumassa ammattiin, joka ainakin vielä tuntuu omalta. Tulevaisuudessa haluaisin myös opiskella terveydenhoitajaksi.

3. Jos saisit jonkun eläimen/lemmikin, mitä sinulla ei vielä ole niin mikä se olisi?
Ottasin varmaankin maaoravan. Ystävälläni on semmoinen ja olen aivan rakastunut <3 Mutta tälläerään kyllä nämä kääpiöhamsterit ajavat söpöysasian meillä.

4. Oletko kilpailuhenkinen? Millaisissa asioissa vai kaikessa?
Olen ehkä hieman, mutta pääasia mikä on tämän koiraharrastuksen mukana tullut on se, että on pystyy voittamaan itselleen asettamansa haasteet muista välittämättä. Ehkä olen siis kilpailuhenkinen itseni kanssa.

5. Paikka jossa haluaisit ehdottomasti käydä?
Haluan vielä joskus uudestaan käymään Italiassa ja Roomassa.

6. Onko väliä mitä muut ajattelee?
En välitä mitä muut ajattelevat, mutta arvostan rakentavaa palautetta asiasta kuin asiasta.

7. Turhamaisinta sinussa?
Joskus olen aivan liian tarkka asioissa, joilla ei olisi niin suurta väliä.

8. Asia jonka olisi voinut jättää ostamatta?
Itse harkitsen todella tarkkaan ostoksiani, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan mitä kaikkea mieheni olisi voinut jättää ostamatta :D

9. Kaupunki, maaseutu vai jotain siitä välistä?
Sanoisin, että jotain siitä välistä. Tykkään asua Kokkolassa. Täällä on kaikki palvelut jota kaupungilta vaadin, mutta lisäksi täällä pääsee helposti rauhoittumaan kaupungin vilinästä.

10. Syksyssä parasta on....?
Ehdottomasti väriloisto mitä puunlehdet saavat aikaan.

11. Hauskin koiramuisto?
Voi, niitä on monta... Mutta ehkä yksi niistä on TÄMÄ

Minun kysymykseni haastetuille:
1. Mistä haaveilet?
2. Mikä on lempivärisi?
3. Mikä on parasta tässä päivässä?
4. Suomen kielen kaunein sana?
5. Millaisia paheita sinulla on?
6. Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle?
7. Paras asia/hetki viimeisen vuoden aikana?
8. Mitä tavoitteita sinulla on?
9. Mikä eläin olisit, miksi?
10. En voi sietää kun... ?
11. Toivoisin, että...?

Haastan seuraavat blogit tekemään saman:
Seri ja Keiju
Netta's Stage
Super Sheltti
Ocean Size Love
Hertan ja Kertun blogi

"Hetki kesästämme" - kuvakisan voittaja

Ja näin on kuvakisan äänestysaika päättynyt. Ääniä annettiin yhteensä 127 kappaletta, kiitos hurjasti kaikille äänensä antaneille! Äänet jakaantuivat aika kivasti tasaisesti, eikä onneksi mikään hienoista kuvista jäänyt ilman ääntä :)

Voiton tälläkertaa tässä "hetki kesästämme" - kuvakisassa meni 46 äänellä (36%) upealle seepia sävytteiselle kuvalle "Hento hetki". Paljon onnea Kat! Laitahan mulle sähköpostilla (marijohanna.hannuksela(at)gmail.com) tulemaan osoitteesi, niin saadaan lahjakortti matkaan. :)

Paljon kiitos kaikille kuvakisaan osallistuneille! Oli ihana katsoa kesäkuvianne ja muistella hetki menneitä lämpimiä päiviä :)

Killan möllitoko 21.9.2013

Eilen se sitten lähti käyntiin. Oli 1/3 tokolauantaista, ja seuran oma möllitoko täällä Kokkolassa. Puolet voitosta oli (jälleen, iih!) paikkamakuun onnistuminen kympin arvoisesti. Se kun on ollut se meidän murheenkryyni. Seurauksiin en ollut tyytyväinen.. aivan kamalaa seilausta siihen verrattuna mitä se treeneissä tekee! Jäävät menivät kivasti, samoin luoksetulo. Hypyssä herra päätti istua liikkurin käskystä.. Pitää lisää treenata tuota ja saada joku huutamaan korvan viereen "KÄSKY, KÄSKY". 

(c) Asta Rekilä

(c) Asta Rekilä

(c) Asta Rekilä

(c) Asta Rekilä

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 8½

Seuraaminen taluttimetta: 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9½

Luoksetulo: 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 9

Pisteet: 180

1. tulos
3/10

Todella tyytyväinen olin Oliverin mielentilaan ja samanlaista toivon myös ensi viikonlopulle kun suuntana on Lohtaja ja tokokoe. Siitä seuraavana viikonloppuna on taas koe Kokkolassa... Saas nähdä miten meidän käy!

Kahdesti kehässä - Kannuksen mätsäri

Tänään oli ihanan kaunis päivä! Ja todella hyvä päivä lähteä Kannukseen mätsäriin. Olin luvannut Oliverin Mimalle junnukoiraksi. Viimeksihän tämä pari veti hienosti ykkössijan, joten enemmän kuin mielelläni päästin Olin taas junnuilemaan. 

Olimme mätsäripaikalla hyvissä ajoin. Ehti hyvin käydä ilmoittautumassa ja Mimakin ehti hieman treenailla Oliverin kanssa. Asta ja koiratkin ehtivät myös mukaan. Pian alkoi kehät pyöriä pennuilla joita olikin monta. Kohta tämän jälkeen toisessa kehässä pyörähti junnut käyntiin. 

Junnuja taisi olla kehässä yhteensä 12 kappaletta. Mua jännitti kehän laidalla aivan hirmuisesti, mutta todella hienosti Oliver taas esiintyi Miman kanssa! Oon niin iloinen siitä, että Oliver osaa käyttäytyä vaikka joku muu sen handlaakin. Oliverin ja Miman käytyä kehässä muutamaan otteeseen, alkoi junnujen sijoittelu. Pian huomasin heidän olevan neljän parhaan joukossa ja tuomari ojensi Mimalle kolmanne sijan ruusukkeen! Hienoa hienoa, onnea vielä hurjasti Mimalle! Seuraavan kerran tämä pari nähdäänkin Kokkolan pentunäyttelyssä junnuilemassa!

Pian heti junnujen jälkeen alkoi pienten aikuisten kehät. Ehdin juuri juottaa Olin ja kiirehdimme kehään. Oliver jaksoi hienosti keskittyä kehässä vielä munkin kanssa. Pöydällä se on myös reippaasti. Saimme punaisen nauhan ja pääsimme hetkeksi rauhoittumaan. 

Nauhakehissä oli kova tungos, eikä liikkumisesta tullut oikein mitään. Lopulta tuomari jakoi meidät kahteen osaa, jolloin liikkuminen hieman helpottui. Aurinko poltti kuumasti ja kehä tuntui kestävän ikuisuuden. Vähitellen koirakkoja käteltiin pois ja olimme neljän parhaan joukossa! Kerran ympäri, jonka jälkeen meille ojennettiin neljännen sijan ruusuke. Olin todella iloinen! 

PUN4

Kaiken kaikkiaan oli todella mukava mätsäri. Sää oli mitä mahtavin ja aina on mukava nähdä kerralla näin monia tuttuja. Tämmöisiä lisää, kiitos!

Psst! Vielä on aikaa äänestää, joten älähän jätä tilaisuutta käyttämättä! Kuvia pääset selaamaan TÄÄLTÄ.